Joka vuosi kaksitoistatuhatta lintua ja muutama ihminen kokoontuu kolmeksi kuukaudeksi
syrjäiselle islantilaiselle vuonolle, Loðmundarfjörðuriin.

Ólafur Aðalsteinsson ja Jóhanna Óladóttir edustavat harvinaista sidettä ihmisen ja luonnon
välillä. Ólafuria pidetään myös yhtenä maailman johtavista lintutieteilijöistä, vaikka hänellä
ei ole muodollista koulutusta alalta. Pariskunta on löytänyt rauhan ja elämäntehtävänsä
höyhenpeitteisten ystäviensä parista eristyksissä olevassa Loðmundarfjörðurissa, joka on
ollut asumattomana 70-luvulta lähtien.

Täällä ei ole matkapuhelinverkkoa, ja moderni maailma tuntuu olevan muutenkin hyvin
kaukana.

Henkeäsalpaavan kaunis Loðmundarfjörður on hiljainen yhdeksän kuukautta vuodesta, mutta
kesän lähestyessä haahkat palaavat pesimään, ja vuono herää eloon.

Yli kahden vuosikymmenen ajan pariskunta on hoitanut haahkoja ja he ovat rakentaneet
kukoistavan pesimäalueen Sævarendiin. Heidän aloittaessaan rupeamansa 22 vuotta sitten, pesiä oli vain 176 kappaletta. Nykyään pesiä on noin 6 000, ja jokaiselle lintuperheelle on rakennettu omat ”talonsa”. Se on kuin lintujen asuttama pieni kaupunki. Kaupungin kokoa
kasvattaessaan pariskunta hyödyntää kierrätysmateriaaleja sekä meren mukana tuomaa
puutavaraa.

Heidän kamppailunsa muistuttaa lintujen omaa selviytymistaistelua. Joka kevät haahkat ja
niiden poikaset ovat jatkuvassa vaarassa naalien, korppien ja lokkien vuoksi. Ólafur, joka
tunnettiin aiemmin ketunmetsästäjänä, yrittää nyt suojella kettuja aina kun voi, mutta toisinaan hänen on asetettava lintuystävänsä etusijalle. Korppien kanssa hän ylläpitää haurasta rauhansopimusta: hän ruokkii niitä, jotta ne jättäisivät pesimäalueen rauhaan.

Luonnonkiertokulku näyttäytyy karuna, komeana ja koskettavana.