Metsässä löysin itseni kadonneena
Löysin metsän täynnä kadotusta
Itsestäni metsän löysin
Metsän
Kadotetun itsen
Metsän kuin itse

Otsikko May Your Ripples Slowly Fade viittaa ei-mielen tilaan, ennen kuin tietoisuus määrittelee, kuvailee ja nimeää sen, mikä on. Nämä epämääräiset, arvokkaat hetket ajan ja avaruuden tuolla puolen, kun menneisyyden ja nykyisyyden välinen ero, siellä ja täällä, haihtuu.

Mikä aarre, nämä lyhyet hetket, juuri ennen kuin meidät heitetään takaisin lineaariseen ajatteluun kaikkine muistin ja identiteetin kerroksineen. Nuo hauraat kerrokset, yhtä kiinteät kuin ohikiitävä ajatus?
Toisaalta, kaikki mahdollisuudet avautuvat ikuisessa hetkessä,
aina läsnä, mutta niin vaikeasti käsitettävissä,
kun ne tunnistetaan….jo poissa.
tässä on toivo?

Gustaf Broms (1966) työskentelee performanssin, videon ja installaation rajamailla ja tutkii tietoisuuden luonnetta, joka ilmenee dualistisissa käsitteissä LUONTO (kehon biologinen prosessi) ja MIELI (kun äly tulkitsee kokemusta); hän tutkii kieltä, joka ylittää nämä halkeamat. Hän asuu ja työskentelee tällä hetkellä Ruotsissa, Vendelin metsässä tutkien Olemista rei’itettynä todellisuutena.