Kahdenkymmenen vuoden ajan ovat Sissel Stormo Holtan, Elise Årbogen ja Terje Haugen taistelleet suojellakseen sukupolvien ajan käytössä olleita laidunmaitaan Euroopan suurimmalta tuulivoimahankkeelta. Vastustuksesta huolimatta Norjan valtio salli 151 jättimäisen tuulivoimalan rakentamisen Fosenin vuoristoalueelle jo ennen kuin oikeusprosessi oli saatu päätökseen.

Käänteentekevässä ratkaisussa Norjan korkein oikeus totesi tuulivoimapuiston loukkaavan saamelaisten ihmisoikeuksia. Hetken aikaa Sissel, Elise ja Terje uskoivat saaneensa vuoristonsa takaisin. Voitto jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sen sijaan, että hallitus olisi purkanut voimalat, se asettui kansainvälisten energiayhtiöiden puolelle tarjoten 14 miljoonan euron sovintorahaa ja vaatien poronhoitajia siirtämään poronsa muualle.

Samaan aikaan, kun saamelaisnuoret osoittavat mieltään kansainvälisesti, Sissel, Elise ja Terje joutuvat tekemään musertavan valinnan: ottaako rahat ja turvata taloudellinen tulevaisuus vai kieltäytyä sovintoratkaisusta, joka tuntuu pakkosiirrolta. Maailmassa, joka kiirehtii kohti ”vihreää siirtymää”, heidän kohdallaan jäljelle jää yksinkertainen ja kivulias totuus: poro ei syö rahaa.